Turkkiin patikoimaan - ehdottomasti!

Kun sain tietää mahdollisuudesta lähteä työharjoitteluun ulkomaille, oli selvää, että minun

kohdemaani on Turkki. Tarkemmin Alanyan seutu, Etelä-Turkissa Välimeren rannalla sijaitseva aurinkolomalaisten suosikkipaikka.

Valinta oli minulle selvä ja päätin epäilevistä luulopuheista huolimatta  suunnitelmani toteuttaa, enkä periksi anna.

Itse toteutuminen vaati kyllä jos jonkinlaista säätöä, sillä Turkissa ollaan hyvin tarkkoja siitä, kuka maassa oleskelee ja mitä tekee ja kuinka kauan. Turkkihan ei kuulu Euroopan Unioniin, joten kaiken byrokratian ja paperien kanssa väännettiin KSAO:n KV-osaston kanssa viime hetkille saakka.

Vaan ruljanssi ei ole vieläkään ohi. Vaikka olen maahan jo saapunut työharjoittelulupa passissani leimattuna, on minun vielä huomenna maanantaina mentävä joko ulkomaalaispoliisin tai maahanmuuttoviranomaisten luokse. He ilmeisesti kirjaavat minut vielä laillisesti työharjoittelua suorittavaksi, ja joku tiesi kertoa, että antavat minulle sitä osoittavan kortin haltuuni.

Kunhan tuo viimeinenkin etappi on saavutettu, laadin työharjoitteluluvan hakemisesta jonkinlaisen prosessikuvauksen, jotta mahdollisesti muut Turkkiin haluavat harjoittelijat pääsevät tämän maan viisumisääntöjen syrjästä kiinni. Turistina Suomen passilla  tulevat eivät siis tietenkään minkäänlaista viisumia tarvitse.

Niin, eilen lauantaina saavuin maahan, ja en todellakaan ensimmäistä kertaa, mutta aiemmin aina turistina. Vähäsen jännitti kyllä, osaako passintarkastaja lukea viisumini merkityksen. Lukihan hän sen kyllä, sanoi "yes" ja leimasi viisumin. Turhaanpa sitä jännitin - yleisesti ottaen kyllä täällä viranomaiset ovat hyvin ystävällistä väkeä. Kuten ihmiset muutenkin.

Huomenna tapaan työnantajani, Famtour-matkatoimiston pomon ja omistajan Halil Tokgözin. Käymme läpi minun työtehtäviäni, ja tulossa olevia retkiä, joista yhtä innolla jo odotan. Se on ensi viikonloppuna Lyykian reitille (Lycian way) tehtävä 2 päivän vaellusretki. Siitä sitten lähempänä lisää...