Alaaddinin Ali-silta Alarassa

Torstain patikointireitillä suuntasimme Alaran Ali-sillalle. Sillan on rakennuttanut merkittävä seldzukkisulttaani Alaeddin Kayqubad, joka hallitsi laajaa aluetta Anatoliassa 1200-luvulla. Hänen käskystään on rakennettu myös Red Tower, punainen torni, Alanyan, silloisen Alaiyen, Kale-kukkulan kupeeseen.

Ali-silta on pysynyt kiitettävästi turisteilta piilossa, sillä ainoa tie sinne on vanha karavaanipolku, osa silkkitietä. Kaunis rauhallinen paikka, jossa on rentouttavaa istuskella mukavasti lämmittävässä auringossa eväitä nautiskellen.

Hienoa, että nämä Famtourin pojat ovat tämänkin paikan bonganneet. Patikointireitin lähtöpaikkaankin on tosin haastava löytää - vierustoverini englantilainen rouva yritti gps-sovellukseen tallentaa ajoreittiä, mutta kartalla ei  näkynyt lainkaan teitä, joita pitkin kohteeseen ajoimme. Kannattaa siis lähteä ohjatulle retkelle mukaan.

Patikoinnin alkumatka oli helppo, leveää mutkittelevaa hiekkatietä, loivia ylä- ja alamäkiä. Kaukana Taurus-vuoriston korkeilla huipuilla oli jo runsaasti lunta. Ilma oli kolea täällä alempanakin eikä aurinko ihan vielä jaksanut lämmittää. Minulla oli ylläni pitkähihainen paita ja takki, kauluri kaulassa, harkitsin hanskojenkin kaivamista repusta. Reipas kävely lämmitti ja kun viimeisetkin pilvet väistyivät auringonpaisteen tieltä, saattoi jo vähentää varustusta.

Matkalla tapasimme kaksi mallikasta metsuria. En tiedä onko tuo yleinen paikallinen tapa kantaa pölkkyjä selkätelineessä, vai olivatko nämä herrat itse innovoineet moisen apuvälineen. Iloiset hyvän matkan toivotukset saimme heiltä mukaamme.

Meille muille ryhmäläisille näkymättömiä maamerkkejä lukien Halil ohjasi meidät hiekkatieltä sivupolulle, entisaikojen päätielle, alas joelle johtavalle silkkitien osuudelle. Karavaanitie oli kuten yleensäkin  pienten irtokivien päällystämä. Suomalaisista, ruotsalaisesta, venäläisestä, englantilaisesta, belgialaisista, hollantilaisista ja turkkilaisista koostuva ihmiskaravaanimme eteni sievässä jonossa kiemurtelevaa polkua pitkin. Jotkut rohkeasti kiemurat oikaisivat, mutta kenenkään matkantekoa se ei nopeuttanut eikä hidastanut.

Sitten joen kohina jo kuuluikin. Tuntui kun siitä olisi saanut lisää virtaa. Pian näimmekin jo vilahduksen joesta ja kohta jykevästä sillasta. Vielä yksi kaarros rinteessä turvallista loivaa reittiä pitkin. Yllättäin edessämme olikin upeat, ikäisekseen erittäin hyvin säilyneet, ylöspäin mäennyppylälle johtavat kiviportaat. Kaikki halusivat kuvata itsensä ja toisensa niissä. Myös itse portaat olivat kuvaukselliset.

Portaiden yläpäässä olikin hyvät näkymät sillalle. Hienon sillan Alaaddin tänne on teettänyt, mestareita työssään. Oiva paikka lounastauolle.

Joen jälkeen muinainen kulkuväylä olisi jatkunut seuraavaan kylään ja siitä haarautunut sitten vielä tahoilleen itään ja länteen. Kuvassa Halil selittää näitä reittikuvioita kiinnostuneelle kuulijakunnalle.

Heillä oli aitiopaikat kukkulalla sillan vieressä.

Kukaan meistä ei ollut halukas uimaan. Virtaus on kova ja vesi hyytävää.

Matka takaisin, 5-6 kilometriä nousujohteista polkua ja tietä alkaa.

Kunnonkohotusmaastoa. Tarkkuutta, tasapainoa, lihasvoimaa ja kestävyyttä vaativaa.

Crocus pamphylicus, süslü çiğdem

Patikoinnin lomassa on myös muita lepotaukoja kuin lounastus.

Kivinen tie jatkuu, portailla tai ilman. Vielä muutama sata metriä. Jaksaa jaksaa.

Tietä pitkin vielä vähän ylämäkeen, sitten olemme bussin luona.

Tätä mäntyyn kietoutunutta pensasta marjoineen ei kukaan tunnistanut. Ei syötävä marja kuulema kuitenkaan.

Täälläpä tietoa kasvista kiinnostuneille: Smilax excelsa L

Saimme nauttia täydellisestä patikointikelistä ja upeista maisemista. Bussi ja bussin kapteeni olivat meitä jo odottamassa.

Tällä kertaa suomalaiset olivat hyvin edustettuina, lähes puolet ryhmästä. Se ilahdutti, sillä yksi  työharjoitteluperiodini tarkoitus on saada suomalaiset tämän harrastuksen pariin. Sekä täällä asuvat, että satunnaiset matkailijat.

Tänään kävin kertomassa AFD:n (Alanya Finliler Derneği, Suomalaiset Alanyassa -yhdistys) toimistolla patikoinnista kiinnostuneille suomalaisille, mistä patikoinnissa on kyse, mitä välineitä tarvitaan, miten testata kuntonsa ennen vuorille lähtöä, mitä otetaan mukaan retkille jne. Innokkaitakin kuulijoita oli, ja uskon, että kun sana kiertää, uusia harrastajia tulee varmasti mukaan.

Laadin huomenna tämän päiväisestä infotilaisuudesta tänne blogiin yhteenvedon, ja muistilistan patikointiharrastajan käyttöön.

Lisää kuvia retkestä tästä linkistä.