Kuinka paljon mahtuukaan muutaman tunnin päiväretkeen...

Alanyasta ei tarvitse ajella satoja kilometrejä kokeakseen kiehtovaa historiaa ja huikeita maisemia. Vain 70 km Alanyasta, Gazipaşan kupeessa sijaitsee muinainen kaupunki Antiochia ad Cragum, jonka perusti Antiochis IV 170-luvulla ennen ajan laskun alkua. Kolmen hehtaarin alueelta voi nähdä jäännökset sen ajan rakennuksista. Pari kylpylää, kauppakatu, kivilaatoilla päällystetty kaupungin portille johtava tie, kirkko, hautakammioita, temppeli, teatteri ja monia muita vielä tutkimattomia rakennelmia. Tutkimuksia alueella johtaa Yhdysvaltalainen Nebraska-Lincolnin yliopisto.

Alueelle on helppo mennä autollakin, sillä päätieltä on sinne viitat. Tällä hetkellä alueella on mahdollista kulkea vapaasti. Jatkossa voisi olettaa sisäänpääsymaksua turistien löydettyä paikan. Valvonta alueelle on järjestetty: paikallinen, aidosti kotipaikkansa historiasta innostunut herrasmies valvoo aluetta ja on välittömästi paikalla, kun havaitsee turistibussin saapumisen parkkipaikalle.

Meidän patikointiretkemme alkoi kuitenkin muutamaa kilometriä ennen kaupunkia. Kävelimme kukkulan laella rantaa myötäilevää helppokulkuista hiekkatietä pitkin. Tieltä oli hulppeat näkymät molemmin puolin. Oikealla välillä loivemmin välillä jyrkemmin alas mereen viettävät rinteet. Rinteillä lukemattomat banaanipuurivistöt myötäilevät kaarrellen maaston muotoja.  Vasemmalla laaksoissa laajoja viljelysalueita ja valtavia kasvihuoneita. Taustalla taivaisiin kohoavat komeat Taurus-vuoret. Kaikkialla meillekin tutun vaalean lilana kukkivan kanervan vieno tuoksu.

Saimme maistella idän mansikkapuiden makeita marjoja, niitä olisi siellä ihan säilömiseen asti kerättäväksi. Kyläläiset tekevät niistä hilloa keittämällä ja sokerilla kyllästettynä. Pakastaakin niitä voisi. Jos täällä koko talven asuisin, harkitsisin vakavasti marjankeruureissua.

Oppaamme Halil johti hajanaiseksi venyvää kulkuettamme. Toinen opas Ifram piti perää ja katsoi, että kaikki pysyy oikealla tiellä ja kukaan ei uuvahda. Kyse näillä retkillä ei ole nopeuskisasta, mutta toisilla on reippaampi kävelytyyli ja kulkevat etunenässä. Muut voivat omaan tahtiin tulla hitaammin kulkien. Aikaa on varattu riittävästi, joten hoppuiluun ei ole tarvetta.

Saavuimme tuohon kiehtovaan, aikanaan merirosvojenkin hallitsemaan kaupunkiin Antiochia ad Cragumiin, joka oli tärkeä tämän alueen satamakaupunki. Täältä kamelikaravaanit kuljettivat aikoinaan  Egyptistä rahdattua tavaraa sisämaahan, ja paluumatkalla toivat mm. suolaa Ankaran alueelta. Kuljetukset olivat vakuutettuja sen aikaisen hallinnon toimesta, joten aikalaisten yrittäjien saamiset olivat taatut.

Merirosvot, roomalaiset, armenialaiset ja lopulta ottomaanit hallitsivat vuorollaan aluetta. Hyvin vähän on jäänyt jälkeen merirosvoajalta kuin myös ottomaaniajalta. Rooman valtakunnan ajoilta on löytynyt huikeat mosaiikkilattiat esimerkiksi kylpylän uima-altaalta. Pienistä laatoista koostuva lattia on suojattu nyt kankaalla ja hiekalla kulkijoiden kuluttamiselta. Toivottavasti joskus saamme nähdä entisöitynä koko alueen upeine rakennuksineen ja taideteoksineen.

Jännä 3D-mallinnus löytyy verkosta. Muutenkin alueesta on yllättävänkin paljon tietoa verkossa, esim.: http://turkisharchaeonews.net/site/antiochia-ad-cragum ja https://www.ancient.eu/Antiochia_ad_Cragum/

Alueen korkeimmalla paikalla, jyrkän rinteen huipulla sijaitsevan basilikan raunioilla nautitun lounaan jälkeen ajoimme mutkittelevaa kapeaa tietä pitkin alemmas rantaan. Parkkipaikalta päsee kiipeämään toiselle huipulle, kaupungin linnakkeeseen. Sinne emme kuitenkaan menneet, oppaamme pitää sitä liian vaarallisena. Hyvä näin, turha ottaa riskejä.

Jatkoimme kävellen alas King coveksi nimettyyn kallioiden ympäröimään pieneen lahdelmaan, poukamaan tai miksi sitä voisi suomeksi kutsuakaan. Se on kuin luola ilman kattoa, suuri valoa antava kulkuaukko merelle kallioseinämässä. Täältä ne merirosvotkin aikanaan ovat salaa kaupunkiin kulkeneet, otaksun. Alas rantaan viettää jyrkkä, hyvää tasapainoa ja askelmien tarkkuutta vaativa polku. Osa porukasta jäikin odottelemaan ylös tielle.

Eri muotoisia ja värisiä rantakiviä myöten varovasti astellen lahdelmaan pääsee uimaan. Turkoosi, kirkas vesi houkuttelee. Akustiikka paikassa on uskomaton. Uimaan jo ehtineet huutelivat ja huhuilevat, innoissaan oman äänensä kantavuudesta. Minäkin innostuin, onneksi varasin uikkarit mukaan. Suurin osa ryhmästämme oli pohjoismaalaisia, eniten Norjasta. Suomalaisia muutama. Mehän olemme tottuneet huomattavasti viileämpiin vesiin kuin täällä merivesi, nyt ehkäpä 23 asteinen. Ainakaan minulla ei ollut vaikeuksia pulahtaa uimaan, se oli itse asiassa yllättävän lämmintä. En yleensä pidä merivedessä uimisesta, mutta kokemuksena tämä uintiretki oli aivan mahtava ja olin tyytyväinen ja iloinen, että rohkaistuin menemään.

Kun palasimme takaisin jyrkkää polkua ylöspäin, ehti tulla jo taas kuuma. Tuli mieleen lapsuuden kuumat kesät (niitä oli aikanaan Suomessakin), jolloin pyöräilimme tai saimme autokyydin lähimpään järven rantaan uimaretkelle. Kesti vain hetki retkeltä takaisin tullessa, kun iho oli yhtä hikinen kuin mennessä.

Matkalla takaisin Alanyaan päin kävimme vielä vierailulla oliiviöljytehtaalla. Kierros oli mielenkiintoinen, tosin mitään esittelyä tai selostusta emme saaneet. Oletimme saavamme ostaa itsellemme edullisesti vastapuristettua öljyä, mutta tehtaan työntekijät olivatkin niin kiireisiä, ettei siihen ollut mahdollisuutta. Öljy on tosin vielä siinä muodossa, että sen täytyy jonkin aikaa seistä purkeissaan ennen käyttöä. Oliiviviljelijöitä oli useita tuomassa omat säkkinsä tuotantoon. He voivat saada omista oliiveistaan tehtyä öljyä, mikäli malttavat odottaa sen valmistumista tuotantolinjasta. Mielenkiintoinen vierailu ja kiireestä huolimatta työntekijät kaikki hymyilivät ja tervehtivät ystävällisesti uteliaita ryhmäläisiämme.

Olen iloinen siitä, että muutama suomalainenkin oli uskaltautunut matkaan mukaan. Minun nähdäkseni olivat kovin tyytyväisiä näkemäänsä ja kokemaansa. Facebookin Alanyan vaellus ja pyöräily -ryhmässämme olen pyrkinyt antamaan ohjeita näillä seuduilla patikoinnista kiinnostuneille. Testaa kuntosi, muista vesi ja eväät, valitse itsellesi sopiva retki. Tarkoitus on kuvaavien nimiensä mukaisesti kävellä, patikoida, vaeltaa eli kulkea luonnossa. Täällä päin maailmaa on tarjolla monen tasoista maastoa, vuoristossa kulkeminen on monin kerroin haastavampaa muun muassa hankalien polkujen ja yläilmojen vähähappisuuden vuoksi. Monia asioita pitää ottaa huomioon. Mutta onneksi retkiäkin on monenlaista, on vaan osattava valita se itselle sopiva.

Minun haasteenani ovat korkeat paikat. Kalliokielekkeet, joilla jotkut temppuilevat yhdellä jalalla, ovat minulle liikaa. Voin pahoin jo, kun katson näitä rohkelikkoja. Pikku hiljaa olen kuitenin siedätyshoidolla saanut rohkeutta lisää. Uskallankin jo nousta kotona jopa keittiötikkaille ilman huojuttavaa huimauksen tunnetta.

Kuinka paljon mahtuukaan muutaman tunnin päiväretkeen. Lähdimme klo 9 ja takaisin olimme jo hieman klo 16 jälkeen. Tämä retki sisältää jokaiselle jotakin ja se toistuu aika ajoin kelien salliessa. Pysykääpä kanavilla!

Kuvia retkestä lisää tästä LINKISTÄ.